Kuka täällä kirjoittaa?

Maailman meno vaikuttaa otsikoissa usein niin yliviritetyltä, että ainoa tapa kirjoittaa siitä on tarina. Sellaisen, joka ei edes pyri antamaan vastauksia. Toisin kuin mielipidekirjoitukset, jotka usein päätyvät sormella osoitteluun, tarina ei väitä, ei käskemällä opeta. Sen sijaan tarina kutsuu lukijan oivaltamaan itse – herättämään kysymyksiä, ei tarjoamaan vastauksia.

Bloginovelli pysähtyy hetkeen:
📚 fiktio, joka paljastaa todellisuutta.
📍 paikkoja, joissa absurdi kohtaa arjen.
Arkisia hetkiä, joita on vaikea sanoittaa, ilman että selittää liikaa.

Blogissa kirjoitan asioista, joita moni selaa ohi – kulttuurista, mediasta, politiikasta. 

En pidä kaikkea vakavana, vaikka kirjoitan välillä vakavista asioista. Kriittisyys + huumori + ripaus sarkasmia avaavat näkökulmia ja tekevät asioista kiinnostavia ja viihdyttävia, jotka muuten olisivat raskaita tai tylsiä.

Mediakulttuuri ei ole trendisana, vaan kenttä, jossa väännetään vallasta, eli siitä, kuka saa puhua ja koska, mutta olen enemmän kiinnostunut kontekstista kuin pelkistä sanoista. Luen mitä milloinkin – ohi rivien, kaikkea sitä, mitä niissä unohdettiin sanoa. Siellä piilee yleensä se kiinnostavin asia

Jos luulet, että ajatteleminen on vanhanaikaista, tämä ei ehkä ole sinun blogisi. Mutta jos pidät ajatuksesta, että voi olla sekä utelias että kriittinen, säilyttää rakentavan ajatuksen – ja jaksaa vielä hymyillä päälle – olemme samalla aaltopituudella 😌.