Tuomas pysähtyy hetkeksi eteiseen roskapussi kädessään. Syvä huokaus. Aivan kuin hän olisi valmistautunut jättämään päivän taakan siihen kynnykselle. Ulko-oven takaa kaikuu tuttuja kaupungin ääniä, liikenteen melua. Ajatus vielä laahasi, kun Tuomas astui ulos.

Maailma tarvitsee sankarin – sellaisen, jota Hollywood ihannoi, antiikin Kreikka palvoi ja josta äidinkielen opettaja neuvoi kirjoittamaan.

Kylmä alkukesä ja vielä kylmempi juhannus sai laittamaan villasukat jalkaan ja hakemaan mansikat pakastimesta. Mansikat – ja vähän mustikoita – mikroon sulamaan ja sillä välin jumituin selaamaan Facea. Miksi? 

Maailmankylän Paikallinen 2.0 on pyrähdys meemien, somekohujen ja algoritmien hallitsemaan maailmaan – paikkaan, jossa yhteinen todellisuus on haihtunut savuna siniseen valoon.

Intuitio toimii usein luovan ajattelun lähtöpisteenä. Se on tietynlainen sisäinen ääni tai vaisto, joka ohjaa suuntiin, joita ei välttämättä pysty rationaalisesti perustelemaan – ainakaan aluksi.

Luovuus ei ole vain taiteilijoiden erityistaito tai satunnainen inspiraation puuska. Se on ennen kaikkea tapa ajatella – ja jokaisella on siihen taito. Luova ajattelu tarkoittaa sitä, että pystyy yhdistämään asioita uusilla tavoilla, löytämään ongelmiin tuoreita näkökulmia ja kyseenalaistamaan vakiintuneita käytäntöjä.