Algoritmien maailmassa ajattelevana pysyminen alkaa siitä, että huomaa oman pysähtymisensä. Kaikki somessa eteen osuva sisältö ei löydä meitä sattumalta. Tämä teksti pohtii, miten median logiikka ohjaa näkyvyyttä ja millaista kulttuuria meille rakentuu, kun samankaltaiset viestit palaavat eteemme yhä uudelleen.

Keskittymistä voi parantaa tunnistamalla keskeytykset, hallitsemalla omaa huomiota ja antamalla mielelle aikaa palautua – silloin ajattelu selkeytyy ja aivosumu alkaa vähentyä. Keskittymiskyvyn hallitseminen on yksi digihyvinvoinnin keskeisistä osa-alueista. Se ei tarkoita irtiottoa teknologiasta, vaan tietoisempaa tapaa olla sen kanssa.

Tiedätkö tunteen, kun joku sanoo jotain, mutta unohdat sen saman tien. Keskustelu etenee, ja kysyt asiaa, joka käsiteltiin 10 minuuttia sitten. Huomasin tämän itsessäni ja se jäi vaivaamaan – etenkin siksi, etten lopuiksi muistanut juuri mitään.

Lukuaika: noin 4 min (lyhyt novelli) 

Monitasoinen kertomus somen ja Ainon pimeästä puolesta.

Tuntuu kuin olisi ulkopuolinen maailmassa. Pehmeä sohvannurkka kutsuu. Sohvatyynyjen väliin katoaa aika ja pitäisi tehdä -lista. Aino käpertyy torkkupeiton alle, jäsenissä päivän paino. Väsynyt käsi kannattelee puhelinta, sormi liikkuu ruudulla – ohittaa otsikoita, jotka tuntuvat eilisiltä ennen kuin niitä ehtii lukea.

Maalla ei ole kovin montaa pihaa ilman mustaherukkapensaita. Se on vähän kuin kansallisvelvollisuus: jos on oma piha, on myös marjapuskat pihan perällä. Se tarkoittaa myös sitä, että siellä odottaa loppukesän epätoivoinen yritys olla “urhea ja perinteitä vaaliva” emäntä.

Tuomas pysähtyy eteiseen roskapussi kädessään. Raskas huokaus. Aivan kuin hän valmistautuisi jättämään päivän taakan siihen kynnykselle. Ulko-oven takaa kaikuu tuttuja ääniä, liikenteen melua. Ajatus vielä laahasi, kun Tuomas astui ulos.

Maailmankylän Paikallinen 2.0 on pyrähdys meemien, somekohujen ja algoritmien hallitsemaan maailmaan – paikkaan, jossa yhteinen todellisuus on haihtunut savuna siniseen valoon.

Intuitio toimii usein luovan ajattelun lähtöpisteenä. Se on tietynlainen sisäinen ääni tai vaisto, joka ohjaa suuntiin, joita ei välttämättä pysty rationaalisesti perustelemaan – ainakaan aluksi.

Luovuus ei ole vain taiteilijoiden erityistaito tai satunnainen inspiraation puuska. Se on ennen kaikkea tapa ajatella – ja jokaisella on siihen taito. Luova ajattelu tarkoittaa sitä, että pystyy yhdistämään asioita uusilla tavoilla, löytämään ongelmiin tuoreita näkökulmia ja kyseenalaistamaan vakiintuneita käytäntöjä.

En tarkoita luovalla ajattelulla vain taidetta tai kädentaitoja, vaan paljon laajempaa muutosta siinä, miten suhtaudumme ongelmien ratkaisuun, oppimiseen, työntekoon – ja elämään ylipäätään. Luova ajattelu on nousemassa yhdeksi tärkeimmistä tulevaisuuden suunnista.