Lapualaanen maailmankylässä

Kuva: Risto Vähämäki, Lapuan Alajoki.

"No, seon lapualaanen!" lausahduksella kuitataan monenlaista Lapualla. Aina joskus olen ihmetellyt, mikä on se punainen-lanka lapualaisessa luonnekuvassa ja miksi lapualaanen on niin erilainen kuin muut.

Kun koostin Instagramtili Ränkimäentarinaa Lapuan kotiseutumuseolle, erityisesti kirjat Lapuan historia II ja III tulivat tutuiksi. Kun selailen Lapuan historian II kirjaa, olen ensisilmäyksellä ehkä kaukana tämän päivän keskeisimmistä puheenaiheista, mutta tarinoiden myötä lapualaisuus avautui vahvana paikallisena henkenä, joka on kasvanut vuosisatojen ajan.

Sukupolvelta seuraavalle

Kun muutos tuntuu jatkuvalta, myös menneisyyteen suhtautuu yhtä lyhytjänteisesti. On vaikea ymmärtää miten nykyiset olosuhteet periytyvät edellisiltä sukupolvilta. Usein menneisyyden vaikutus sivuutetaan, erityisesti silloin kun asiat menevät hyvin. Ymmärrämme hyvin sen mitä itse olemme tehneet, mitä nyt omistamme ja mitä vielä ei ole. Emmekä koe olevamme velkaa edellisille sukupolville. Kehitys on kuin muuttuva tila, jonka voi kokea ja aistia. Edistyksen tavoitteena on täyttää asetettuja vaatimuksia, ja jos siinä ei onnistuta, olemme suuresti pettyneitä.

E. Lehtisen sanoin, lapualaisuus huokuu voimakkaan yksilön ja yhteisön välisen jännitteen. Jos yleisillä käsitteillä voidaan lapualaisuutta luonnehtia, ominaista ovat korostunut yksilöllisyys, omaan voimaan uskominen ja toisaalta voimakas yhteisöllinen yhteenkuuluvuus. Yhteisöllisyyden sidonnaisuus on myös aika ajoin mahdollistanut johtajien nousun, joita on seurattu varsin pitkälle.

Kuviteltu yhteisö

Lapuan Historia kolmannessa osassa kuvaillaan Lapuan kaltaisen vahvan paikallisyhteisön kytkeytyvän ns. suureen kertomukseen, joka on pikemmin kuviteltu yhteisö. Kuviteltu siinä mielessä, että pienimmässäkään yhteisössä kaikki eivät voi tuntea kaikkia yhteisön jäseniä, mutta yhteisön jäsenillä täytyy olla edes jossain määrin jaettu käsitys yhteisestä menneisyydestä.

Useimmat historiallisesti merkittävät tapahtumat ovat edustaneet vain marginaalia lapualaisista ja ne ovat hyödyttäneet enimmäkseen marginaalin edustajia, joka tukee kuviteltua käsitystä yhteisöstä. Esimerkiksi kaikki lapualaiset eivät suinkaan olleet heränneitä tai kuuluneet Lapuan liikkeeseen, mutta merkittävät tapahtumat ovat muovanneet yhteisön käsitystä itsestään.

Lapualaanen maailmankylässä

Maanviljely oli lapualaisen kehityksen kärjessä aina 1950 luvulle asti, jolloin saavutettiin rikkaan maatalouspitäjän asema. Maanviljelys hyödytti koko yhteisöä ja rakensi suurta pitäjää, mutta vastaavaa suuruutta ei ole kyetty rakentamaan maatalouspitäjän jatkoksi. Lapualainen yritteliäisyys jäi Seinäjoen rautateiden risteysaseman varjoon, jota on ollut vaikea hyväksyä. Vahvan yritteliäisyyden rinnalla lakeus ja viljelysmaat ovat edelleen keskeinen osa lapualaisen omakuvaa. Maisemallinen ympäristö vaikuttaa aina siihen, mitä ajattelemme.

Kun pohdin tulevaisuutta, ajattelen ensin lakeutta. Lakeus sisältää myös kuvan kehityksen muuttuvasta tilasta ja sen täyttämisen epäonnistumisen mahdollisuudesta, joka koskettaa lapualaisuutta vahvasti. Uskon, että lapualaisuus maailmankylässä säilyy omanlaisena erikoisuutenaan yhtä kauan kuin lakeus säilyy viljeltynä. Kun menneisyys on suuri, tulevaisuuskehityksenkin vaatimukset ovat suuria. Historian havinalla ei elä, jolloin muodostuu velka edellisille sukupolville. Lapuan Historia III loppusanoin, velka on ajoittain osalle muodostunut taakaksi, osa haluaa arvostaa sitä ja kolmas haluaisi hyötyä siitä.

Omana ajatuksenani lakeus edustaa työpanosta, josta jatketaan maailmankylässä eteenpäin omaan aikaamme sidotuilla resursseilla.

Maailmankylässä Pöyröö, keskellä lakeutta kuituverkon pää kainalossa, sijoittuu Top 10 listalla varmasti kärkipäähän, sujahtamalla sujuvasti "Ei mihnään luulos ittestänsä", ajatukseen "Show must go on".

Kirjoittanut: Marlena Tuomela

Lähteet:
Erkki Lehtinen, Lapuan Historia II
Esa Ruuskanen, Teppo Ylitalo, Lapuan Historia III