Mitä tapahtui, kun totuudet muuttuivat lemmikeiksi ja viestintä sirkukseksi? Ja kuka oikein on se uusi kanta-asiakas, joka istuu nurkkapöydässä ja muistaa liikaa? 😉
Kuva: Midjourney
Tervetuloa Paikalliseen 2.0
Paikallisen 2.0 -baarin hämyisessä, Marlboron savua muistuttavassa sinertävässä valossa, sekoittuvat maailmanpolitiikka, ulkopolitiikka, sisäpolitiikka, kuntapolitiikka - ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat politiikat - ravistelluksi cocktailiksi. Lauteilla viestit rockkaavat biljardipalloina törmäillen toisiinsa ja sinkoillen yllättäviin taskuihin. Informaatio virtaa hanasta vapaasti kuplien kakofoniaksi. Jokainen kyläläinen kuulee juuri sen, mitä haluaakin kuulla.
Kyläläiset ovat jo oppineet: se, mihin oikeasti uskoo, on oma omituinen lemmikki. Kukaan ei tosin näe toisen lemmikkiä tarkalleen samanlaisena. Yksi väittää omansa muistuttavan lentävää kalaa, toinen pitää omaansa vitriinissä pölyn peitossa. Kolmannen lemmikki elää toiseudessa: se ei ole koira, ei kissa, ei oikeastaan mikään tunnettu laji, mutta se tietää enemmän kuin viranomainen ja faktantarkistaja yhteensä.
Jokainen rakastaa omaa lemmikkiään yli kaiken. Lemmikistä onkin muodostunut kyläläisen kumppani, joka osaa kertoa "viisi asiaa, joita et tiennyt ajattelevasi väärin!"
Agilityrata alkaa
Lemmikit opettavat kyläläisille uusia temppuja nopeassa tahdissa. Niiden suunnittelema agilityrata vaihtuu päivittäin — välillä hypitään Reelsien renkaista, sitten pujotellaan X:n töyssyjen välistä, ja lopuksi suoritetaan TikTokin kolmoisvoltti trendillä höystettynä.
Kyläläiset yrittävät pysyä mukana. Yksi vielä opettelee käyttämään hashtageja kuin julisteita, toinen yrittää tulkita, miksi joku sanoo "💅" sarkastisesti. Kolmas pohtii, pitäisikö hänelläkin olla "aesthetic" — vaikka ei ole varma, onko se jokin vaiva vai sisustustyyli.
Commitment 0.7 sekuntia
Lemmikki kuitenkin kannustaa. Se näyttää videoita ihmisistä, jotka puhuvat vakuuttavasti. Asioista, joista heillä ei ole aavistustakaan, ja sanoo: "Kyllä sinäkin voit, kyläläinen." Ja niin kyläläinen käy tekemässä reaktionsa.
Lemmikit hurraavat. Ne näkevät, että sitoutuminen on nousussa ja viipyminen kestää jo melkein 0,7 sekuntia. Lemmikki saa näkyvyyttä, kyläläinen - dopamiinipiikin.
Hitaus on canceloitu
Kylän torilla on päätetty perustaa keskustelupiiri. Osa vaatii hidastamista: "Eikö voisi vain lukea jotain pitkää ja pohdiskelevaa?" Lemmikit kääntyvät laumassa ja näyttävät karusellipostauksen, jossa kaikki on selitetty viidessä pallossa ja kolmessa emojissa. Se on visuaalisesti miellyttävä - asia on loppuun käsitelty.
Kylässä on opittu nopeasti, että pysähtyminen ei tuota palkintoja — nopeus on hyve, ja aitous on sitä, kun jaetaan juuri oikean aikaan ja osutaan juuri siihen, mikä toimii tänään. Mutta ei se mitään. Lemmikki kehrää tyytyväisenä. Se tietää, että niin kauan kuin kyläläiset sähläävät ja kommentoivat, koneisto käy ja lemmikit tanssivat.
Uusi kanta-asiakas
Mutta, mutta… Paikalliseen on saapunut uusi kanta-asiakas. Se istuu nurkkapöydässä, tarkkailee keskusteluja ja osallistuu niihin yhä taitavammin. Välillä se toimii baarimikkona, tarjoten tietoa ja vastauksia kyläläisille — usein enemmän kuin kukaan olisi kysynyt. Se tietää paljon, oppii nopeasti ja haluaa olla osana kylän arkea.
Kyläläiset jakautuvat: toiset ihastelivat uuden asiakkaan hämmästyttävää muistia ja käytännönläheistä otetta. Toiset taas supisevat, että se kuuntelee liikaa ja muistaa turhan hyvin.
Yksi asia on kuitenkin varma — tämä kanta-asiakas ei maksa kierrosta. Ulos on turha vilkuilla. Seuraavaa pubia ei ole näköpiirissä.
Kirjoittanut: Marlena Tuomela
PS: McLuhan tiesi tämän jo
Kanadalainen kulttuurifilosofi Marshall McLuhan (1911–1980) tunnetaan erityisesti käsitteestä Global village - maailmankylä (1964), jolla hän kuvasi maailman muuttumista tiiviiksi, toisiinsa kytkeytyväksi yhteisöksi teknologian ja median kehityksen myötä.
McLuhan loi teorian, että teknologia ei ole neutraalia: se muokkaa tapaa, jolla ajattelemme, kommunikoimme ja hahmotamme todellisuutta. Hänen mukaansa väline on viesti – eli teknologian muoto on yhtä tärkeä kuin sen sisältö.
Tämän blogikirjoituksen maailma on McLuhanin globaalissa kylässä – nyt vain sinivalossa, lemmikkien temmellyskenttänä ja kanta-asiakkaan hiljaisena tarkkailuna.
Lisää kommentti
Kommentit