Tervetuloa Paikalliseen 2.0

Paikallisen 2.0 -baarin ovi avautuu hämyiseen, Marlboron savua muistuttavaan sinertävään valoon. Tässä valaistuksessa sekoittuvat maailmanpolitiikka, ulkopolitiikka, sisäpolitiikka, kuntapolitiikka - ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat politiikat - ravistelluksi cocktailiksi. Paikallisen 2.0 baarin lauteilla miljoonat viestit rockaavat ikuiseen happy hour -aikaan: ne törmäilevät, vaihtavat suuntaa, poukkoilevat algoritmien johdattamina ja sinkoutuvat välillä suoraan jonkun kyläläisen maailmankuvan ytimeen – tai sitten unohtuvat johonkin nurkkapöydässä istujan taskuun. Informaatio kuohuu –  makeasti mutta hämmentävänä, muodostaen sakean kakofonian, jossa yleisön ääni peittää stagen. Jokaiselle kyläläiselle tarjoillaan samasta hanasta, mutta maku on aina oman maun mukainen: juuri se, mitä haluttiinkin maistaa – riippumatta siitä, mitä todella oli tarjolla.

Kun todellisuus on kuin pirstoutunut peili, on jokainen joutunut noukkimaan käteen oman sirpaleen – ja siitä syntyy jaettu tarina, jokaiselle oma. Näitä sirpaleita ei vain katsella, niitä aletaan hoivata. Ne kasvavat, saavat nimet ja kodin. Näin syntyvät uskomusten lemmikit.

Kukaan ei tosin näe toisen lemmikkiä tarkalleen samanlaisena. Yksi väittää omansa muistuttavan lentävää kalaa, toinen pitää omaansa vitriinissä pölyn peitossa. Kolmannen lemmikki elää toiseudessa: se ei ole koira, ei kissa, ei oikeastaan mikään tunnettu laji, mutta se tietää enemmän kuin viranomainen ja faktantarkistaja yhteensä.

Jokainen rakastaa omaa lemmikkiään yli kaiken. Lemmikistä onkin muodostunut kyläläisen kumppani, joka osaa kertoa "viisi asiaa, joita et tiennyt ajattelevasi väärin!"  

Agilityrata alkaa

Lemmikit opettavat kyläläisille uusia temppuja paikallisen nopeassa tahdissa. Lemmikkien suunnittelema agilityrata vaihtuu päivittäin — välillä hypitään Reelsien renkaista, sitten pujotellaan X:n töyssyjen välistä, ja lopuksi suoritetaan TikTokin kolmoisvoltti trendillä höystettynä.

Kyläläiset yrittävät pysyä mukana. Yksi vielä opettelee käyttämään hashtageja kuin julisteita, toinen yrittää tulkita, miksi joku sanoo "💅" sarkastisesti. Kolmas pohtii, pitäisikö hänelläkin olla "aesthetic" — vaikka ei ole varma, onko se jokin vaiva vai sisustustyyli.

Commitment 0.7 sekuntia

Lemmikki kannustaa. Se näyttää videoita ihmisistä, jotka puhuvat vakuuttavasti. Asioista, joista heillä ei ole aavistustakaan, ja sanoo: "Kyllä sinäkin voit, kyläläinen." Ja niin kyläläinen käy tekemässä reaktionsa.

Lemmikit hurraavat. Ne näkevät, että sitoutuminen on nousussa ja viipyminen kestää jo melkein 0,7 sekuntia. Lemmikki saa näkyvyyttä, kyläläinen dopamiinipiikin.

Hitaus on canceloitu

Paikallisessa on pidetty Zoom -kokous ja on päätetty perustaa keskustelupiiri. Osa vaatii hidastamista: "Eikö voisi vain lukea jotain pitkää ja pohdiskelevaa?" Lemmikit kääntyvät laumassa ja näyttävät  karusellipostauksen, jossa kaikki on selitetty viidessä pallossa ja kolmessa emojissa. Se on visuaalisesti miellyttävä - asia on loppuun käsitelty.

Kylässä on opittu nopeasti, että pysähtyminen ei tuota palkintoja — nopeus on hyve, ja aitous on sitä, kun jaetaan juuri oikean aikaan ja osutaan juuri siihen, mikä toimii tänään. Mutta ei se mitään. Lemmikki kehrää tyytyväisenä. Se tietää, että niin kauan kuin kyläläiset sähläävät ja kommentoivat, koneisto käy ja lemmikit tanssivat.

Uusi kanta-asiakas

Mutta, mutta… Paikalliseen on saapunut uusi kanta-asiakas. Se istuu nurkkapöydässä, tarkkailee keskusteluja ja osallistuu niihin yhä taitavammin. Välillä se toimii baarimikkona, tarjoten tietoa ja vastauksia kyläläisille — usein enemmän kuin kukaan olisi kysynyt. Se tietää paljon, oppii nopeasti ja haluaa olla osana kylän arkea.

Kyläläiset jakautuvat: toiset ihastelivat uuden asiakkaan hämmästyttävää muistia ja käytännönläheistä otetta. Toiset taas supisevat, että se kuuntelee liikaa ja muistaa turhan hyvin.

Yksi asia on kuitenkin varma — uusi kanta-asiakas ei maksa kierrosta. Ulos on turha vilkuilla, seuraavaa pubia ei ole näköpiirissä.

Kirjoittanut: Marlena Tuomela

Siitä se ajatus sitten lähti..

Mediateknologia yhdistää ihmisiä, mutta samalla se muokkaa arkiympäristöä tavoilla, joita on vaikea tunnistaa konkreettisina ilmiöinä. Sosiaalisen median kärjistyneet, provosoituneet viestit muistuttavat enemmänkin baarin meluisaa hälinää, jossa juhlinnan seasta kaikuu tunteet, ei niinkään rakentava keskustelu. Tästä ajatuksesta syntyi teksti, jossa tarkastelen nykyhetkeä päivityksen saaneena Paikallisena 2.0 – digiajan baarina, jossa henkilökohtaiset näkemykset, politiikka ja kulttuuri sulautuvat yhdeksi tauottomaksi virraksi. Baarin mielikuva auttaa hahmottamaan ilmiöitä, jotka muuten tuntuisivat abstrakteilta tai etäisiltä.

Kirjoitus lähtee liikkeelle kriittisestä ja yltiösarkastisesta näkökulmasta. Tavoitteenani oli yhdistää filosofinen pohdinta nykyhetken tunnistettavaan arkeen: doomscrollingiin, 0.7 sekunnin keskittymiskykyyn, ja algoritmien eriyttämiin todellisuuksiin, joissa jokainen näkee vain sen, mitä hänelle tarjotaan. Disinformaatio ruokkii omia totuuksia, kuplautumista ja poliittista polarisaatiota – kuin jokaisella meistä olisi oma pieni, varjeltu lemmikki.

Marshal McLuhanin (1964) mukaan teknologia ei ole neutraalia – se muovaa kulttuuria ennen näkemättömästi. Kirjoituksessa tämä ajatus kulkee taustalla koko ajan. Pyrin siihen, että lukija voisi pysähtyä, ehkä jopa havahtua siihen, kuinka tuttuja nämä Paikallisen 2.0 ilmiöt ovat. Ja samalla: haluammeko edes tehdä jotain toisin?