0.07 sekuntia aikaa pelastaa maailma

Suuret sankarit, pienet tarinat

Mutta katso ympärillesi. Onko sankari Trump, Putin tai Xi? Tuskin. Suuren näyttämön kirjoittajat eivät vakuuta. Heidän tarinansa ovat jumiutuneet samoihin juonenkäänteisiin, joissa he pelastavat maailmaa lähinnä itseltään. Sankaria ei löydy myöskään otsikoista tai podcastin vieraslistalta. Ei, maailma ei ole niin onnekas.

Sankaruuden oppitunnit

Ehkä sinä päätät yrittää pelastaa maailman – some-agentti. Kirjoitat napakan ja rakentavan postauksen päivän tärkeimmästä aiheesta. Odotat. Odotat lisää. Tykkäyksiä nolla, kommentteja nolla. Hiljaisuus. Sankaruuden ensimmäinen oppitunti: algoritmit eivät arvosta pelastajaa, vaan tekoälyn tekemiä Otter-videoita.

Kokeilet uudelleen, vaihdat taktiikkaa: lisäät kuvaan naapurin koiran, joka näyttää yllättävän filosofiselta. "Ehkä eläinten viisaus saa ihmiset pysähtymään?" mietit toiveikkaasti. Viisi tykkäystä. Yksi "ihan söpö" -kommentti. Ei aivan riitä maailman pelastamiseen.

Et ole luovuttaja ja vaihdat jälleen strategiaa. Huumoria! Oivaltava sanaleikki, hieno grafiikka, juuri oikeat hashtagit. Tuloksena yksi sydän-emoji äidiltä ja "en tajunnut" -kommentti serkulta. Sankaruuden toinen oppitunti: mitä nerokkaampi olet, sitä todennäköisemmin joku ei tajua.

Banaanin mahti

Lopulta vajoat epätoivoiseen yritykseen: banaani. Kirjoitat vain "Banaani" ja lisäät kuvan banaanista pöydälläsi. Kaksisataa tykkäystä ja jakoja enemmän kuin pystyt seuraamaan. Yksi kommentoi: "Kiitos tästä, pelasti päivän!" No, ehkä maailma ei sittenkään kaipaa sankaria vaan banaaneja.

Tai ehkä se on vielä yksinkertaisempaa. Se hetki, kun joku katsoo sivulle. Ei sinne, missä syöte rullaa tai missä keskustelu kärjistyy, vaan vähän ohi. Sivuun. Missä jokin ei liiku. Ehkä se on koira nukkumassa. Vanha valokuva, jossa isovanhempi katsoo kameraan. Tai ehkä se on sellainen kohta maailmaa, jota algoritmi ei enää tunnista relevantiksi – ja juuri siksi se jää eloon.

Prosessi

Haluan uskoa, että sankaritarinat eivät ole ohi. Tarvitaan vain enemmän taitoa kuvitella, että sankari ei ole yksilö vaan prosessi. Ehkä 0.07 sekuntia riittää. Ehkä se olisi tarpeeksi (ainakin se on meille jo tuttu). Ehkä juuri siinä viiveessä, ennen kuin sormi liikahtaa, on uusi sankaruuden mahdollisuus. Ei suurena tekona, vaan pienenä, tietoisena poikkeamana siitä, mitä odotetaan. Prosessina, joka alkaa sillä, että jokin ei mene automaattisesti eteenpäin. Että jokin jää mieleen. Ja kasvaa.

0.07 sekunnin sankari ja some analytiikkaa

Tarinan "0.07 sekuntia" on fiktiivinen ilmaisu – se ei viittaa todelliseen aikaan, vaan pohjautuu lukuun 7 %, joka edustaa hyvää sitoutumisastetta sosiaalisessa mediassa. Sitoutumiseen vaikuttavat toimiala ja erilaiset alustat, mutta tyypillisesti ensimmäiset 1–3 sekuntia ovat usein ratkaisevia: jos käyttäjä katsoo videota tai julkaisua yli 3 sekuntia, sitä pidetään jo sitoutumisena.

Sitoutumisaste taas tarkoittaa sitä, kuinka suuri osa seuraajista mitattavasti reagoi (tykkää, kommentoi tai jakaa)  tai pysähtyy sisältöösi. Esimerkiksi jos sinulla on 100 seuraajaa ja 7 heistä reagoi tai vain katsoo postauksesi yli 3 sekunnin ajan, sitoutumisaste on silloin 7 %. Tämä on somessa hyvä tulos – mutta sen saavuttaminen vaatii usein aikaa, kokeiluja ja sisältöstrategian hiomista.