Aino – Superhero in Me

"Hän on tottunut pitämään ihmiset hengissä".

Maailmanpelastusmaratoni

Aino on kyllästynyt uutisten suuriin sankareihin. Maailmanpelastusmaratonin juoksijoihin, joiden kisassa maaliviivana toimii maailman pelastaminen heiltä itseltään.

Aino ei ole politiikan asiantuntija – ei lähelläkään. Hän on tottunut pitämään ihmiset hengissä. Silti uutisten myllerrystä selatessa vatsaan hiipi sama tunne kuin työvuoron jälkeen: “jotain tarttis tehdä.”

Maailman poliitikot muistuttavat usein hänen potilaitaan – osa vaatii huomiota välittömästi, osa puhuu sekavia ja osa vain nukkuu silmät auki. Aino miettii, että jos hän selviää yövuorosta ja vanhusten lääkedoseteista, selviäisi hän kyllä myös vaikuttamisesta. Ainakin vähän.

”Haluan vaikuttaa”, pakottava halu ilmoittaa möykkynä kurkussa. Ei siksi, että Aino haluaisi olla voittaja, vaan siksi - kuten suurin osa ihmisistä - ei enää jaksa katsoa sivusta.

Sankari! Maailma kaipaa sankaria!

Kipinä syttyy. Aino ummistaa silmät. Ajatus hakee voimaa aamuratikasta, jossa Aino töihin mennessään kohtaa tuntemattoman miehen katseen. Hiljainen hyräily: 🎵“When I look at myself in the mirror, You are looking right back at me, I know what I see...”

Energia palaa ja Aino avaa silmät. Täysin varmana ideastaan hän päättää perustaa uuden sometilin. Nyt tai ei koskaan:  Aino – some-agentti. No, sehän kuulostaa hyvältä.

3 Hacks to Know How to do it

Vakava aloitus: napakka postaus päivän tärkeimmästä aiheesta. Vakaa sormen hipaisu - julkaise. Odotusta. Lisää odotusta. Hiljaisuus. Tykkäyksiä nolla, kommentteja nolla. Ensimmäinen oppitunti: algoritmit eivät arvosta agenttia, vaan tekoälyn tekemiä saukko-videoita.

Seuraavaksi hän kokeilee koiraa. Naapurin vanha sekarotuinen, joka näytti yllättävän filosofiselta eräässä kuvassa. Kuvateksti: “Ehkä eläinten viisaus saa meidät pysähtymään.” Viisi tykkäystä, “ihan söpö” -kommentti. Ei ihan vielä riitä.

Kolmannella yrittämällä hän laittaa kaiken peliin: oivaltavan sanaleikin, tarkkaan harkitut hashtagit. Tuloksena  “en tajunnut” -kommentti serkulta. 

Epätoivo nousee rinnasta. Lannistuminen. Ahdistus käskee tehdä jo jotain muuta. Lähde lenkille! Ainon katse pysähtyy banaaniterttuun pöydällä. ”En jaksa.” Ehkä kuitenkin välipala piristäisi?

Banaanin mahti

🎶You are looking right back at me... I see .., who I wanna be."  Nopea päätös, Aino tarttuu banaanin ja – klik – kuva. Kuvatekstiin hän kirjoittaa vain yhden sanan: ”Banaani.” Ja juuri ennen julkaisemista mieleen hiipii sana nano, jostain uutisvirrasta tarttunut. "Nano Banana," hän lisäsi huvikseen. Julkaise. Puhelin lentää sohvalle.

- Maailma. Sen mitä annat minulle, minä voin antaa takaisin! Adrenaliininosteen jälkeen iltalenkki kuulostaa jo suoritettavalta tavoitteelta.

Aino havahtuu piippaukseen. Yksi kommentoi: “Kiitos tästä, pelasti päivän!”  Aino tuijotti ruutua. Maailma ei sittenkään kaipaa sankaria – se kaipaa banaaneja!

Banaani oli muuttunut tulkinnaksi. Aino naurahtaa ja kuorii banaanin. Lenkkarit - missä ne ovat?

Katse. Kappale Spotifyssa. Somevirta. Arkinen banaani pöydällä.

Merkitys.

Tunne.

- M

Merkityksellisyyden taustakohinaa

Arjen absurdia todellisuutta, jossa merkitys syntyy algoritmeista ja yhteensattumista – kuten "nano banaanista".

Merkityksellisyyden tunne nousee yhä tärkeämmäksi tekoälyn valtaamassa median aikakaudessa. Olemme sosiaalisia olentoja ja syvimmät kokemukset syntyvät toisten kanssa. Tunne siitä, että voi vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiin ja asioihin, tuo elämään tarkoituksen ja syvyyden. (Lähde: https://www.tacticalfitness.fi/blogi/236-merkityksellisyys)

Somen nopeus ja jatkuva virta aiheuttaa helposti pinnallisuuden tunteen – tarttumapintaa ei juuri ole. Sosiaalisessa mediassa algoritmit ohjaavat näkyvyyttä ja sisältö alkaa muotoutua sen ehdoilla, mutta merkitys kytkeytyy tykkäyksiin ja näkyvyyteen.
Samalla sisäinen kompassi hämärtyy – on yhä vaikeampi tietää, mikä todella tuntuu merkitykselliseltä ja mikä on vain algoritmin ehdottamaa.

Mikä on "Nano Banana"?

Nano Banana on todellinen ilmiö tekoälyn kehityksessä. Se on päivitys Googlen Gemini 2.5 Flash -malleille, joita on koulutettu valtavalla määrällä kuvia ja videoita. Käsite syntyi, kun huomattiin, että nämä mallit tuottavat poikkeuksellisen paljon sisältöä, jossa esiintyy banaaneja. Niistä tuli eräänlainen tekoälyn “kantava idea”, joka on sattumalta muodostunut keskeiseksi osaksi koneen maailmankuvaa.

Miksi Aino?

Kuuntelen itse paljon musiikkia – ja usein juuri silloin ideat syntyvät. Biisien sanoitukset, mielentila, pitäisi tehdä -lista ja päivän uutiset sekoittuvat mielessä yhdeksi sekamelskaksi, josta joskus syntyy oivallus tai kehityskelpoinen ajatus.

Ainon tarina syntyi halusta ymmärtää tavallista ihmistä suurten kertomusten keskellä. Hänen kauttaan kirjoitin nopean hetken ilman sankariviittaa, ilman suuria suunnitelmia – sellaisena kuin me useimmat sen koemme: ruuhkassa, uutisvirran keskellä, kahvikuppi kädessä. Hetkenä, jolloin on väsynyt ihan kaikkeen, mutta mielen perukoilla sinnittelee silti se jokin, joka ei luovuta.

Tavoitteet ja unelmat – joillekin ne piirtyvät kirkkaasti, toisille ne ovat sumuisempia hahmoja mielessä. Keinot unelmien saavuttamiseen eivät ole jakautuneet tasavertaisesti. Joku saa tukea, toinen joutuu keksimään reittinsä itse. Silti unelmat elävät kaikissa – joskus pienenä toiveena hiljaisessa hetkessä, joskus suurena voimana, joka saa liikkeelle, vaikka maailma ympärillä tuntuu epäreilulta.

Ainon tarinaa kirjoittaessa jäin ajattelemaan, että vaikka somea ohjaavat algoritmit, se on silti helpoin paikka kommentoida ja tuoda ajatuksia esiin – ja siksi se on myös hyvä asia.

Kirjoittanut: Marlena Tuomela