Kun ensisynnyttäjien keski-ikä nousee, yhä useampi lapsi kasvaa tilanteessa, jossa isovanhemmat ovat jo hyvin iäkkäitä. Tulevaisuudessa muutos voi olla vielä radikaalimpi.
Sampsa Oinaala tarkastelee mielenkiintoisesti Kodin Pellervossa (2/25) sukupolvien välisestä muutoksesta ja sen yllättävistä vaikutuksista. Kun ensisynnyttäjien keski-ikä nousee, yhä useampi lapsi kasvaa tilanteessa, jossa isovanhemmat ovat jo hyvin iäkkäitä. Tulevaisuudessa muutos voi olla vielä radikaalimpi. Jos sekä vanhemmuus että isovanhemmuus siirtyvät yhä myöhemmäksi, voi käydä niin, ettei isovanhempia ole lainkaan lapsen elämässä. Toisaalla samaan aikaan lapsettomuuden yleistyessä moni ikä-ihminen jää vaille isovanhemmuuden kokemusta, joka on myös tärkeä elämänvaihe.
Isovanhemmilla on merkittävä rooli lasten kasvussa ja kehityksessä. He luovat jatkuvuuden tunnetta ja tarjoavat usein kiireettömän läsnäolon. Lisäksi isovanhemmat siirtävät perinteitä ja opettavat arvostamaan menneisyyden ja tulevaisuuden välistä yhteyttä. Mieleeni tuleekin, että voisiko isovanhempien etääntyminen olla osaltaan vaikuttamassa lasten käytöshäiriöihin sekä heikentää heidän tunne-elämän tasapainoa ja sosiaalisten taitojen kehitystä?
Kyläkulttuuri palaa uudistettuna
Tulevaisuuden kaupunkisuunnittelussa on entistä tärkeämpää huomioida eri ikäryhmien tarpeita. Nuorille aikuisille omakotitalo ei ole itsestään selvä unelma, vaan keskeinen sijainti, palveluiden läheisyys ja ekologisuus ovat tärkeimpiä kriteerejä.
Kotikatu365 rakennuskonsepti on hyvä esimerkki yhteisöllisestä asumissuunnittelusta, joka vastaa eri elämän vaiheisiin tarjoamalla asukkailleen yhteisiä tiloja ja palveluja. Toinen mielenkiintoinen ja hyvä esimerkki on Tampereen Käräjätörmään suunnitteilla olevan yhteisöllinen asuinalue. Aluetta kuvataan seuraavanlaisesti Uki Arkkitehti -sivustolla:
”Uuden yhteisöllisen Käräjätörmän kylän rakennukset suunnitellaan kortteleiksi vanhaa suomalaista pikkukaupungin tunnelmaa henkivän kylänraitin ympärille. Asumisessa kantavana ajatuksena on hybridiratkaisu; Mikään kortteli tai talo ei ole tietylle ikäryhmälle tai kulttuuriryhmälle osoitettu. Yhteisöllisyys toteutuu harkitusti eri mittakaavoissa osana ratkaisuja. Tukea tarvitseville ehdotus tarjoaa monipuolisesti yhteisöllisyyteen ja sukupolvien välisiin synergioihin perustuvaa hoiva-asumista. Esteettömyys toteutuu kokonaisvaltaisesti osana kaikkea Käräjätörmän toimintaa niin, että kaikilla asukkailla, huolimatta liikunta- ja toimintakyvystä on mahdollista asua ja elää aktiivista elämää yhdessä.”
Tällaista ajattelua tulisi laajentaa myös laajemmin kaikkien ulottuville julkisessa kaupunkisuunnittelussa. Erityisesti pienten kaupunkien keskustojen liiketilat ovat tyhjentyneet, kun kaupat ovat siirtyneet kauppakeskuksiin. Tästä aiheesta olen kirjoittanut Yhteisölliset olohuoneet blogikirjoituksen.
Kaupunkisuunnittelussa tulisi luoda viihtyisiä ympäristöjä ja monipuolisia palveluja, jossa lähtökohtana on edistää sosiaalista vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä luontevasti ja mielekkäästi. Sukupolvien yhteyden tukeminen auttaisi säilyttämään ikääntyvien merkityksellisen roolin ja samalla toisi turvallisuuden tunnetta, kun perheyhteisö ei enää toimi entiseen tapaan.
Tulevaisuuden asuminen rakentuukin todennäköisesti yhä enemmän yhteisöllisten ratkaisujen varaan.
Lisää kommentti
Kommentit